skype!

Mulle sattu erittäin vakava virhe mun edellisessä postauksessa. Nimittäin unohin mainita, et lauantaina aamu seittemältä skypetin kolmen pällin kanssa. Tunnin verran siinä pölistiin kaikesta ja mulle esiteltiin mun kaverin uus kämppä! Oli nii kiva jutella ja "nähä" pitkästä aikaa.
Ikävä!<3

The german day ynnä muuta mukavaa

Heipparallaa, tääl mä taas istun perjantai-iltana lastenvahtina. Syötii kakrujen kans pizzaa, lasagnee ja valkosipulipatonkii, katottiin  Ötökän elämää -leffaa ja kerrottiin satua Musha Mashasta, Masha Mushasta ja Misha Mushasta. 

Musha Masha on planeetta kaukana täältä. Sen taivas on punanen, maa niinku sateenkaari ja asukkaat sinisiä. Masha Musha on yks Musha Mashan asukkaista, 10-vuotias tyttö, joka rakastaa sen lentävää pyörää ja majoja. Misha Musha on Masha Mushan koiraeläin, joka ei oikeesti oo koira, mut sana koira kuvaa parhaiten sitä. 

Siitä päivästä lähtien, ku ekan kerran kerroin pojille Musha Mashasta, se on ollu kova hitti! Joka kerta, ku mun pitää olla lastenvahtina ja kertoo satu enne nukkumaan menoo, pitkin päivää pyydetää illalla kertoo tarina Musha Mashasta ja Masha Mushasta. Jes! Nyt voin onnitella itteeni hyvästä työstä.

No joka tapauksessa Melbourne viikonlopun jälkeinen viikko oli erilainen ku yleensä. Hostisä, Kev, lähti tiistai-iltana Melbourneen ja Adelaideen ja tuli takas vasta perjantai-iltana. Se teki kuitenki mun ja hostäitin, Tiff, illalliset koko toks ajaks valmiiks, koska A) Tiff ei omasta mielestään oo hyvä kokki, ja B) mun ei odoteta kokkaavan täällä muuta ku pojille (eikä mul olis kyl aikaakaa). Eli saatiin nauttia hyvästä ruuasta, vaik Kev ei ollukaan kotona!

   Keskiviikkona sitte rusautin autolla toista autoo päi peruutettaessa. Että näin sitä mennää. Molempii autoihi tuli pienet lommot ja tulee kulma maksaa joku 400-500 dollaria ja koska minä syyllisenä sen aiheutin, lupauduin koko paskan maksamaan. No, vastaukseks sain, että 'älä oo hölmö, ei me oleteta sun maksavan mitää tälläsiä'. Ei sitte. Voin kertoo teille, et Tiff ei kovin tyytyväiseltä illallisella näyttäny eikä kumpikaa puhunu mitää. Ite olin hiljaa, koska en yksinkertasesti uskaltanu sanoo mitää (paskat oli housuis) ja Tiff oli väsyny ja aika varmasti myös vihane. Hitto oli kyl jäätävät tunnelmat:D

   Loppuviikkona ennen perjantaina ei tapahtunu mitää kirjottamisen arvosta, joten hypätää tiistaista perjantaihin! Perjantaina mentiin saksalaisten Annan ja Riken kans kaupungille lounaalle. Nuudeleitten ja voileipien jälkee Riken piti lähtee takas kotiin hakee ipanoita koulusta ja me Annan kans suunnattiin Starbucksiin. Oon iha rakastunu toho kahvilaan. Vaadin Starbucksia Suomeen!! Sieltä käveltiin juna-asemalle (olin ekana kirjottamassa, että "Sieltä mentiin junalla.." mut sit tajusin, et se kuulostaa siltä, ku oltais menty kahvilasta junalla, mitä me ei siis tosiaan tehty, sillä eihä kahviloissa oo juna-asemia mut palataas nyt aiheesee, ettei mee iha sekavaks) ja matkustettiin parikytä minuuttia pohjoseen Chatswoodsiin, jossa tavattii  kaks muuta saksalaista tyttöö. Toinen oli kyl 27, et ei mikää tyttö enää (tuli iha mielee se biisi mis lauletaa: Sä et oo mikään tyttö enää..). Mentii, ofc, shoppailee. Ostin topin, koruja ja pienen mustan laukun baariin, jos ny joskus saan aikaseks lähtee. Mun piti ennen viittä valitettavasti hylätä Chatswoods ja saksalaiset, koska lupasin nähä saksalaisen Theresan keskustassa vähän yli viis. Tää oli mun German Day (pistetääs oikee saksan lipun väreillä, ni korostuu). 

   Theresan kans mentiin illalliselle Pizza huttii, koska sen buffetin jälkkärissä on brownieita ja jäätelöö. Syötiin ihan liikaa ja pyörittii vatsoinemme ulos sieltä. Kumpikaa ei halunnu kävellä ulkona, koska oli hemmeti kylmä, joten vastapäätä ollu leffateatteri imas meijät sisäänsä ja mentiin kattoo The Campaign (päädyttiin toho pitkän pohdinnan jälkee, joka muute suoritettiin siinä lipunmyynti tiskillä pitkän jonon ollessa meijän takana). Oli oikee viihdyttävä pätkä, suosittelen. Täällä leffateattereissa on oikeesti kylmä! Oltii iha jäässä ku päästii ulos, joten mentii Gloria Jeans coffeesee teelle. Toi on muute toine kahvila, joho oon iha rakastunu. Sit me käytii vähä shoppailee koruja, ostin pannan. Rakastan! 

Lauantaina sitte hostperhe lähti taloveneilee ja talo jäi mun hallintaa kokonaiseks yheks yöks! Kunnon aupairina en kuitenkaa järjestäny mitää megabileitä vaan lähin Manlyyn au pairien grilli juttuun. Mentiin Theresan kans sinne lautalla ja käytiin ostaa ruokaa ennen ku suunnattiin rannalle. Siel oliki jo valmiina aika monta tyyppiä, joista kaikki muute oli saksalaisia. Myöhemmin tuli lisää saksalaisia ja yks tanskalainen, jonka kans aika pitkää juttelin. Muut nimittäi puhu vaa saksaa ni me oltii outsidersejä.:D Sen piti kuitenki aika aikasin lähtee ja mä jäin yksin sinne saksalaisten kans. Sit siel oli iha järkyttävä tuuli! Hiekkaa oli joka paikassa. Oli vähä perseest kyl toi koko juttu ja lähettii Theresan kans parin tunnin jälkee pois. Mentii molemmat himaa, koska ei jaksettu tehä mitää. Olin nii väsyny, ku pääsin kotii, vaik kello oli vast jotai seittemä, et nukahin melkee kaheks tunniks sohvalle:D

Sunnuntaina sitte oli vuorossa shoppailut med Eve. Mentii keskustaa ja kierrettii sata tuntii kaupoissa. Rahaa kulu mut nii sen on tarkotuski. Ostin topin, housut, meikkejä ja jotaki muuta haha en muista enää, onha siit jo viis päivää. Sit ku tulin kotii, oli perhe just purkamassa autoo. Siis ne oli yhen yön poissa ja auto oli oikeesti täynnä tavaraa. Kev sanoki siihe sit, et pelottavinta siin on se, et ne oikeesti käytti niit kaikkia tavaroita:D

Tää oli nyt tälläne tylsä kuvaton teksti tähän asti, joten laitan pari kuvaa mun huoneesta ja siitä, millane näkymä ikkunasta avautuu. Sohvan vierestä menee siis ovi mun kylppäriin (ovi joka näkyy päästää mut sisää ja ulos huoneesta).

Melbourne calling

9-12.8 olin Melbournessa, joka on siis etelä Australiassa, Victoria osavaltiossa. Ite kaupunkia en ehtiny näkee ku muutaman tunnin sunnuntaina, koska me tehtiin Iriksen kans kahen päivän Great Ocean Road -tour. Halusin nähä enemmän Melbournea, mut toi Mahtava Valtameri Tie -reissu vei melkeen koko viikonlopun. Lennettiin siis yhessä torstai iltapäivällä kello 17.40, tai siis lentokoneen piti lähtee 17.40 mut se lähtiki joskus 18.20. Lento kesti noin 1h 15min, mikä on suunnilleen sama, ku Helsingistä Kittilään. Tosin menopaluu Sydneystä Melbourneen oli huomattavasti halvempi ku menopaluu Helsingista Kittilään.

Hostellilla oltiin siis myöhään torstai-iltana ja taivaalta sato vettä ku esterin perseestä. Iha järkyttävä ilma oli. Onneks meijän ei tarvinnu viettää aikaa ulkona tona päivänä eikä oikeestaan koko viikonloppuna, lukuunottamatta sunnuntaita.
  Perjantaina bussi tuli noutamaan meitä seittemältä aamulla. Jep, oli tuskaa herätä kuudelta. Kuskina meil oli hupaisa aussipoika, oli kyl enemmänki mies mut ketä kiinnostaa, joka heitti läppää melkeen kaikesta. Pysähyttiin monta kertaa matkan varrella töllisteleen eri nähtävyyksiä ja luojan lykky ei satanu. Mulla ei valitettavasti oo mitään tietoo paikkojen nimistä, joten unohdetaan ne ja siirrytään kuviin, joita on muute paljon. Enjoy.

tuol me mentii 

en tiiä mitä oon täs yrittäny

yhtä tyyppiä puri kakadu

kookaburra naurava lintu on

villikoala ..

.. kakkas ruotsalaisen päälle

australian vanhin majakka, jo vuodesta 1848

majakasta

Ekan päivän kohokohta oli siis, ku yks ruotsalainen tyttö huomas bussissa koalatöllistelyjen jälkeen, et sillä on kakkaa hiuksissa. Meil muilla oli hupaisaa (pissakakka-huumorihan on sitä kaikkein parasta huumoria, niinhän?) ja kuskiki kehotti kaikkia nauttimaan. Jossaki vaiheessa se kiljuminen ja valittaminen alko kyl tulla korvista ulos. Miks hemmetissä tyttöjen pitää aina kiljua. Se on niinku yks ärsyttävimmistä asioista maailmassa.

Me tehtiin siis kahen päivän Mahtava Valtameri Tie -reissu. Muut jatko matkaa, ku meijät kaks jätettiin keskelle ei mitään (myöhemmin katoin kartasta, et paikan nimi oli Princetown) pieneen hostelliin. Oltiin muute koko hostellin ainoot asiakkaat, joten meillä oli koko rakennus vaan meijän käytössä. Päätettiin käydä vähä tutkiskelemassa lähiseutuja, ja oltiin oikeesti jumalan selän takana. Siel ei ollu mitään. Ei mitään.

TiLu ja qualitty edustaa

kylä raitti ja minipuoti 

Yö vietettiin siis siellä jossain ja seuraavana päivänä toinen bussi tuli meitä hakemaan siinä puol neljän aikaan iltapäivällä. Suunnattiin pällistelemään kahtatoista apostolia, jotka on siis kivejä meressä. Oli muuten perkelee kylmä. Tuuli oli iha järkyttävä. Hostisä kerto mulle, et ne oli tuolla viime jouluna, joka on siis kuumin aika vuodesta, ja siel oli silloinki ollu kylmä.

olis päässy kopterikyydillä apostoleja tsiikailee, mut 80e kymmeneltä minuutilta on ehkä vähä liikaa

siin ne apostolit ny o

meijän tokan päivän matkaväline

Takas oltiin sitte hostellilla lauantai iltana myöhään, kymmenen jälkeen. Meijän piti mennä tutkiskelee paikallisia pubeja mut molemmat oli nii väsyneitä, et skipattiin kaikki ja mentiin melkeen suoraan nukkuun. Saatiin myös uudet huonetoverit. Toinen oli ehkä noin 23-vuotias paikallinen tyttö/nainen, jonka mielestä suomalainen hevimusiikki on maailman parasta(!), ja toinen ehkä 75-vuotias noita-akka. Okei, saatto olla vähän nuorempi, mut ryppynen naama, kumara olemus ja pitkät harmaat hiukset vanhentaa! Ja siis näytti ihan noidalta. Tosi pelottavan näkönen ja itseasias Iris sano mulle, ettei ehkä uskalla nukkuu ku se mamma oli pelottava.:D Mut kaikkein pelottavinta siin oli se haju. Siäl huonees oli nii järkyttävä lemu, etten oo varmaa ikinä haistanu moista. Mulle tuli mielee likanen suu. Sellanen, ettei oo pessy hampaita monee viikkoo. En tiiä mikä haju se oli mut siel huonees hais oikeesti pahalta.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen mentiin kaupungille pariks tunniks, ennen ku mun piti lähtee lentokentälle. Käveltiin siel jossain, en tiedä missä, käytiin Queen Victoria marketeilla ja kävästiin muutamassa kaupassa. Ostin Sydney Swansien pipon, mun koiralle iiihanan kaulapannan ja lenkkarit (120 dollaria ja 50% alennuksessa! eli maksoin 60 jes). Nyt pääsen vihdoin lenkkeilee. Tässä kuitenki vähä kuvasaldoo Melbournesta.

löydettii kirkko ja mentii sisää mut sinne ihan sisälle ei menty, ku joillaki oli herkkä rukoushetki meneillää. ei ois kovin korrektia ollu mennä sinne heilumaa kameroitten kans, ku toiset on siäl pyhissä hommissa

Ps. mulla on täs nyt 7 korttia ollu jo melkeen kuukauden lähössä kohti Suomee, et pitäs varmaan saada raahattuu itteni postiboksille, jotta ne kortit joskus sinne Suomeen asti pääsis...

Seuraan tarkkaa karttaa, joka opasteen

Jätän nyt tervehdyksen välistä, koska en keksi mitää uutta ja pelkkä "moi" on tylsä. Joten, tossa viikko sitten tehtiin Jennin kans autolla päiväreissu etelään, Shoalhaven headsiin. Lauantai aamuna heräsin joskus kuuden aikoihin ja suuntasin puolentunnin junamatkan päähän Jennille. Siellä sain Jennin hostäidiltä auto-opastuksen, koska se oli uus auto mulle enkä ollu ennen ajanu automaattivaihteista autoo. Vedettiin siinä ennen lähtöö vähän aamupalaa ja mä yritin ottaa perheen lemmikkikaneja syliin mut ne oli liian arkoja:( Yritettiin myös tulostaa karttaa mut se osottautuki hankalammaks operaatioks ku vois kuvitella. Kopiokone ei muka ollu yhteydessä tietokoneeseen (se oli!) ja säädettiin sen kanssa vaik kuinka kauan. Lopulta onnistuttiin ja koko roska tulostu kahteen kertaan.-.-'

Matka alko siis eteläisestä Sydneystä siinä 10 jälkeen aamulla. 

punanen nuoli osottaa meijän määränpäähän

Lähettiin ajamaan kohti etelää eikä kummallakaa ollu harmainta aavistusta minne pitäis mennä, vaikka meillä kartta oliki. Köröteltiin sitä tietä siinä ja koitettiin kattoa tieviitoista ollaanko oikeilla jäljillä. Kerran melkeen eksyttiin mut sit Jennin puhelimen navigaattori autto meijät taas oikeille jäljille. Et on toi elektroniikka joskus myös iha hyödyllistä.

Oltaisko me istuttu siinä autossa noin puoltoista tuntia, ku pysähdyttiin ekan kerran. Ajettiin kivan näkösen rannan vierestä, joten päätettiin pysähtyä ottaan muutama kuva. Paikan nimestä tai sijainnista mulla ei oo ehkä mitään hajua, sillä se saatto olla Port Kembla.

jep, hyvältä näyttää

toverit

dogitki viihty rantsulla

Rannalta jatkettiin matkaa hyvissä tunnelmissa. Tässä vaiheessa olin jo ehtiny rakastua automaattivaihteiseen autoon. Niin rentoo ajelua. Senku painat kaasua ja jarrua, ku tarve vaatii. Tosin mul on sellanen tunne, et jos ajais aina automaatilla, ni vasemman säären lihakset surkastuis olemattomii ja oikeen säären lihakset kasvais valtaviks. Kiva siinä sitte melkeen jalkapuolena. Mut silti! Sit joskus hamassa tulevaisuudessa, ku mulla on rahaa ostaa auto, ni se on oleva automaatti, mäkilähtöavustimella, hierovilla etupenkeillä ja sen pitää olla sellasen tietyn sininen. "Hama tulevaisuus" on siis oikee määrite.. Sitä mä vaan, et mulla ei luultavasti tuu ikinä olee varaa ostaa auto, jossa on hierovat penkit.

Takas aiheeseen. Seuraava pysähdys tais tapahtua, ku pysähyttiin ottaan kuvia maalaismaisemista.

"maalaismaisemaan teen matkani parhaan.."

horsepowerit lounaalla 

sinne me mentiin

Lounasta syötiin Kiamassa ja tarjolla oli Finn Crisp hapankorppua Philadelphia tuorejuuston kera, tuplabanaaneja ja lajitelma keksejä. En ollu ikinä ennen nähny tollasia random double bananoita.

double banana

double banana

suomalaista hapankorppua!

 Kiamassa bongattiin myös pari aussi lentoeläintä, random pitkäkaula ja pelikaani.

pelikaani

Lounaan jälkeen matka jatku taas ja tällä kertaa ei pysähytty ennen meijän varsinaista matkakohdetta, Shoalhaven headsia. Sinne kaupunkiin ei kyl ikinä päästy, vaan Seven mile beachille. Joka oli kyl näkemisen arvonen pikku biitsi. Se siis oikeesti jatku jatkumistaan molempiin suuntiin. Se ei myöskään ollu turistien ylikansottama, niinku kulma Bondi beach Sydneyssä on.

seven mile beach. se vaan jatku ja jatku molempii suuntii

joku oli jättäny kenkänsä

Joskus myöhemmin lähettiin ajamaan kohti Sydneyä ja kotia. Tossa vaiheessa jo väsytti melkosesti, olin ajanu oikeestaan koko päivän. Onneks sillä autolla oli oikeesti tosi kiva ajaa, joten ei se ajaminen mua mitenkää häirinny. Pysähyttiin Wollongongissa illallisella ja siellä epäselvän tilanteen aiheutti mäkkärin parkkipaikan lipunmyyntiautomaatti, joka ei toiminu. Kierreltiin sit hölmöläisinä siellä, kunnes löydettiin toimiva maatti ja saatiin ostettua parkkilippu. Ja ei, me ei syöty mäkkärissä. Valittiin kiinalainen ravintola, jossa molemmat otti kanaa ja riisiä. Se kana oli tosi kuivaa eikä siin ollu paljo paskaakaa syömistä, ku oli nii paljo luuta ja nahkaa. Onneks riisiä oli kuitenki iha kiitettävästi mätetty siihe lautaselle, et saatiin mahat täyteen. Wollongongista ei onneks ollu enää kovin pitkä matka Sydneyyn. Tosin mun piti matkustaa puol tuntia viel junalla kotiin Jenniltä. Kotona olin tosi myöhään mut oli ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkuu pitkän päivän jälkee!:)

sydneyä kohti

wollongongissa syötii illalline

Kuinka ikävöinkään teitä, mun armaat!
Kuinka kaipaankaan teidän luo!
Hökki matelee ja kello lyö harvaan.
Aika kiusoittelee mua.

Tiekö pitenee? Mikä mua vaivaa?
Matka etenee hiljalleen.
Maisema vilisee ja maailma on kaunis.
Mulla on, mitä odottaa.

Mutten ajaa saa tieltäni harhaan,
Seuraan tarkkaan karttaa, joka opasteen.
Maalaismaisemaan teen matkani parhaan,
Auton tankkaan ja haukkaan tuutin.

Taas kesä tulee, ootat ovella ja
Aurinko kultaa sulle hiuksiin seppeleen.
Ootat ovella ja
Aurinko kultaa sulle hiuksiin seppeleen.