Seuraan tarkkaa karttaa, joka opasteen

Jätän nyt tervehdyksen välistä, koska en keksi mitää uutta ja pelkkä "moi" on tylsä. Joten, tossa viikko sitten tehtiin Jennin kans autolla päiväreissu etelään, Shoalhaven headsiin. Lauantai aamuna heräsin joskus kuuden aikoihin ja suuntasin puolentunnin junamatkan päähän Jennille. Siellä sain Jennin hostäidiltä auto-opastuksen, koska se oli uus auto mulle enkä ollu ennen ajanu automaattivaihteista autoo. Vedettiin siinä ennen lähtöö vähän aamupalaa ja mä yritin ottaa perheen lemmikkikaneja syliin mut ne oli liian arkoja:( Yritettiin myös tulostaa karttaa mut se osottautuki hankalammaks operaatioks ku vois kuvitella. Kopiokone ei muka ollu yhteydessä tietokoneeseen (se oli!) ja säädettiin sen kanssa vaik kuinka kauan. Lopulta onnistuttiin ja koko roska tulostu kahteen kertaan.-.-'

Matka alko siis eteläisestä Sydneystä siinä 10 jälkeen aamulla. 

punanen nuoli osottaa meijän määränpäähän

Lähettiin ajamaan kohti etelää eikä kummallakaa ollu harmainta aavistusta minne pitäis mennä, vaikka meillä kartta oliki. Köröteltiin sitä tietä siinä ja koitettiin kattoa tieviitoista ollaanko oikeilla jäljillä. Kerran melkeen eksyttiin mut sit Jennin puhelimen navigaattori autto meijät taas oikeille jäljille. Et on toi elektroniikka joskus myös iha hyödyllistä.

Oltaisko me istuttu siinä autossa noin puoltoista tuntia, ku pysähdyttiin ekan kerran. Ajettiin kivan näkösen rannan vierestä, joten päätettiin pysähtyä ottaan muutama kuva. Paikan nimestä tai sijainnista mulla ei oo ehkä mitään hajua, sillä se saatto olla Port Kembla.

jep, hyvältä näyttää

toverit

dogitki viihty rantsulla

Rannalta jatkettiin matkaa hyvissä tunnelmissa. Tässä vaiheessa olin jo ehtiny rakastua automaattivaihteiseen autoon. Niin rentoo ajelua. Senku painat kaasua ja jarrua, ku tarve vaatii. Tosin mul on sellanen tunne, et jos ajais aina automaatilla, ni vasemman säären lihakset surkastuis olemattomii ja oikeen säären lihakset kasvais valtaviks. Kiva siinä sitte melkeen jalkapuolena. Mut silti! Sit joskus hamassa tulevaisuudessa, ku mulla on rahaa ostaa auto, ni se on oleva automaatti, mäkilähtöavustimella, hierovilla etupenkeillä ja sen pitää olla sellasen tietyn sininen. "Hama tulevaisuus" on siis oikee määrite.. Sitä mä vaan, et mulla ei luultavasti tuu ikinä olee varaa ostaa auto, jossa on hierovat penkit.

Takas aiheeseen. Seuraava pysähdys tais tapahtua, ku pysähyttiin ottaan kuvia maalaismaisemista.

"maalaismaisemaan teen matkani parhaan.."

horsepowerit lounaalla 

sinne me mentiin

Lounasta syötiin Kiamassa ja tarjolla oli Finn Crisp hapankorppua Philadelphia tuorejuuston kera, tuplabanaaneja ja lajitelma keksejä. En ollu ikinä ennen nähny tollasia random double bananoita.

double banana

double banana

suomalaista hapankorppua!

 Kiamassa bongattiin myös pari aussi lentoeläintä, random pitkäkaula ja pelikaani.

pelikaani

Lounaan jälkeen matka jatku taas ja tällä kertaa ei pysähytty ennen meijän varsinaista matkakohdetta, Shoalhaven headsia. Sinne kaupunkiin ei kyl ikinä päästy, vaan Seven mile beachille. Joka oli kyl näkemisen arvonen pikku biitsi. Se siis oikeesti jatku jatkumistaan molempiin suuntiin. Se ei myöskään ollu turistien ylikansottama, niinku kulma Bondi beach Sydneyssä on.

seven mile beach. se vaan jatku ja jatku molempii suuntii

joku oli jättäny kenkänsä

Joskus myöhemmin lähettiin ajamaan kohti Sydneyä ja kotia. Tossa vaiheessa jo väsytti melkosesti, olin ajanu oikeestaan koko päivän. Onneks sillä autolla oli oikeesti tosi kiva ajaa, joten ei se ajaminen mua mitenkää häirinny. Pysähyttiin Wollongongissa illallisella ja siellä epäselvän tilanteen aiheutti mäkkärin parkkipaikan lipunmyyntiautomaatti, joka ei toiminu. Kierreltiin sit hölmöläisinä siellä, kunnes löydettiin toimiva maatti ja saatiin ostettua parkkilippu. Ja ei, me ei syöty mäkkärissä. Valittiin kiinalainen ravintola, jossa molemmat otti kanaa ja riisiä. Se kana oli tosi kuivaa eikä siin ollu paljo paskaakaa syömistä, ku oli nii paljo luuta ja nahkaa. Onneks riisiä oli kuitenki iha kiitettävästi mätetty siihe lautaselle, et saatiin mahat täyteen. Wollongongista ei onneks ollu enää kovin pitkä matka Sydneyyn. Tosin mun piti matkustaa puol tuntia viel junalla kotiin Jenniltä. Kotona olin tosi myöhään mut oli ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkuu pitkän päivän jälkee!:)

sydneyä kohti

wollongongissa syötii illalline

Kuinka ikävöinkään teitä, mun armaat!
Kuinka kaipaankaan teidän luo!
Hökki matelee ja kello lyö harvaan.
Aika kiusoittelee mua.

Tiekö pitenee? Mikä mua vaivaa?
Matka etenee hiljalleen.
Maisema vilisee ja maailma on kaunis.
Mulla on, mitä odottaa.

Mutten ajaa saa tieltäni harhaan,
Seuraan tarkkaan karttaa, joka opasteen.
Maalaismaisemaan teen matkani parhaan,
Auton tankkaan ja haukkaan tuutin.

Taas kesä tulee, ootat ovella ja
Aurinko kultaa sulle hiuksiin seppeleen.
Ootat ovella ja
Aurinko kultaa sulle hiuksiin seppeleen.