Nyt se selvii..

Nii munhan piti paljastaa se mun uutinen ja mitä koski se salainen tapaaminen. No siis. Keskiviikkona 26.9 olin lähössä keskustaan tapaamaan kaveria, ku mun hostisä halus jutella mun kans. Menin sitte alakertaan sen kanssa juttelee ja se mitä se halus sanoo, oli et ne heittää mut ulos. Ne halus katkasta meijän sopimuksen ja seuraavana päivänä, torstaina, mun piti pakata kaikki mun tavarat ennen ku lähin lentokentälle (menin siis sinne Surfers paradiseen). Syy oli niinki ihmeellinen, ku se etten pidä yhtään lapsista enkä erityisesti heidän pojistaan. Sanohan se senki, etten oo oikee sopeutunu niitten perheeseen, mitä mieltä itekin olen. Olin sitte vähä aikaa, että mitäs perkelettä mut eihä siin auttanu itkut markkinoilla. En kyl tosiaa yhtää oottanu mitää tollasta. Juttelin sit siin jonku aikaa sen isän kans ja lähin sinne keskustaa.
   Seuraavana päivänä yritin stressaantuneena saada kaikkee mahtumaan mun matkalaukkuIHIN siinä kuitenkaa onnistumatta. Piti heittää joitaki vaatteita pois, mut ne oli lähinnä sellasia vanhoja rääsyjä, joita tuskin olisin ees enää käyttäny. Jätin tavarat huoneeseen ja lähin taksilla kohti lentokenttää.
   Tiiätteki jo mitä siel Surfers paradisella tapahtu, joten siirrytään suoraan maanantaihin 1.10. Otin lentokentältä taksin "kotiin". Mulla oli avain mut en jotenki nähny asialliseks käyttää sitä, joten soitin ovikelloo. Isä avas oven ja ensimmäiseks se kysy, et oonko varannu hostellin ja mikä sen osote on. Pakattiin sitte mun roinat autoon ja lähettiin hostellille. Huomatkaa, et nyt jo entinen hostäiti ei tullu sanomaan mulle mitään. Viimeks juttelin sen kans ennen, ku mulle kerrottiin, et musta halutaan eroon. Köröteltiin mun hostellille sen isän kans eikä me ees juteltu mitää. Ainoo mitä se kysy oli, et millast oli Gold Coastilla.
Hostellille tultua se kanto mun laukut oven etee, sano 'goodbye, essi and good luck', ja lähti. Siinä mä olin sitte hostellin pihassa mun tavaroitten kanssa.
   Sisälle päästyä huomasin, et toimisto on menny 10 minuuttia sitte kiinni. Seisoskelin siin "aulassa" vähän aikaa, kunnes joku  tyttö tuli kysyy, et tulinko mä just ja tartteeks mun kirjautuu sisää. Se sit yritti ettii mulle työntekijää, mut 30min ettimisen ja odottelun jlk selvis, ettei koko rakennukses oo yhtää työntekijää enää. Sittehän me huomattiin toimiston ovessa numero, johon piti soittaa, jos oli asiaa toimistoon sen ollessa kiinni. Sieltä sitte vastas erittäin ystävällisen kuulonen mies kysyen, et miks hemmetis et soittanu aiemmin. Yritin sitte sönköttää, etten huomannu sitä lappua aikasemmin. Jotai se viel kyseli siin, ja sano et joku tulee 10min päästä sinne. No, oottelin sit viel 10min lisää, kunnes ilmeisesti tää sama mies tuli antaa mulle huoneen avaimen.
   Ja vihdoin, 40 minuutin oottelun jälkee pääsin mun huoneeseen (tai kirjaimellisesti ei oo mun huone, jaan sen 3 muun tytön kanssa). Olin nii väsyny edellisen yön biletysten ja vaan muutaman tunnin yöunien jälkeen, et huoneeseen päästyä menin suoraan nukkumaan.

Seuraavat päivät yritin löytää uutta hostperhettä, mut ei onnistanu. Perheet ei vastannu ikinä takasin. Nii, se mun salainen tapaaminen oli yhen suomalaisen yksinhuoltaja äitin kanssa, joka etti aupairia. Se oli tosi mukava ja tapaamine suju mun mielestä ihan hyvin, mut mulle jäi sellanen tunne, ettei se mua ota. Hirveesti se kerto jostai tytöstä, joka on Brisbanessa nyt, et luulen et sen se valitsee.

Mutta siis. Nyt. I'm running out of money. Niimpä, aika perseestä. Pakko siis tulla maitojunalla takasin kotiin. Vaik sinne mun on tehny mieli tulla jo jonki aikaa. Ostin just melkee lentoliputki, mut sit se ei hyväksyny mun pankkikortin tietoja. Piti nimittäi käyttää luottokorttia, mut kokeilin pankkikorttia, koska täällä Ausseissa se menee luottokortista, mut ei toiminu. Olin eka innoissani, et jes, takasin kotiin, mut nyt musta alko tuntuu, et ehkä mä en sittenkää oo valmis lähteen täältä. Enkä mä ookaa. Mut no can do jos ei oo rahaa jäädä. Joten, mä sanon ens lauantaina iltapäivällä adjö Australia ja hello Suomi. Mut takas mä tuun!

Cold Coast

Ennen, ku paljastan teille suuuren uutisen, kirjotan postauksen mun ja Theresan lomamatkasta Gold Coastin Surfers Paradiseen. 

Gold Coastille, tai Cold Coastille niinku mä sitä nykyään kutsun, lähettiin torstai-iltana. Lentokoneen piti nousta Sydneyn kentältä 7.10pm mut valitettavasti me oltiin hiukan myöhässä, eli matkaan päästiin noin 7.25pm. Perillä GC airportilla oltiin puolentoista tunnin kuluttua ja sieltä otettiin bussi hostellille. Me luultiin, et se lentokenttä ois paljon lähempänä meijän hostellia mut matkaa oliki 30km. Haha luojan lykky ettei otettu taksia.

   Hostellille päästyä meille selvis, et saatiin kahestaan ihan oma huone! Theresa oli varannu meille 6 hengen naisten huoneen, mut meille annettiinki pikku koppero jos oli yks kerrossänky. Oli kyl nii kiva yllätys vaik huone oliki.. pienehkö.

siinä ainoo kuva, mikä mulla on meijän huoneesta

 Koska meillä ei ollu mitään ruokaa aamuks, lähettiin ettimään toiveikkaina josko joku halpa ruokakauppa, kuten Coles tai Woolworths, olis auki mut ehei. Eihän ne sellaset oo auki enää kymmenen jälkeen illalla. Ainoostaan sellaset super kalliit pikku ruokakaupat ja IGA(joka ei oo pieni mut sitäki kalliimpi) oli auki. No eihä siinä auttanu ku maksaa ittensä perikatoon, aamiaista oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Voin kertoo, et ostin Kelloggsin muroja, niitä sellasia missä on kuivattuja marjoja joukossa, maitoo, banaanin, mansikoita ja omenoita.

   Meillä oli suunnitelmissa mennä johonki Gold Coastin lukusista teemahuvipuistoista, ja heti ekana päivänä mentiinki sitte vesipuistoon nimeltä WetnWild. Oli kyl nii huba päivä! Kalliikshan se tuli mut oli se sen arvostaki. Myöhemmin meille myös selvis, et sää oli lämpimin ja aurinkoisin tona päivänä meijän koko loman aikana, joten taas kävi hyvä tuuri et mentiin tonne just tolloin. Meijän piti nimittäin chillailla rannalla eka päivä ja mennä WetnWildiin toisena päivänä. Mut kiitos Theresan sinnikkään painostuksen, me ei chillailtu rannalla vaan mentii ja vietettiin vauhdikas päivä. Siel oli sellanen vesiliukujuttu, ku Kamikaze(klikkaa nimeä, aukee kuvaan jota en oo ottanut), joka oli niiiin pelottava. Niinku kuvasta näätte, kaks ihmistä istuu keltasessa jutussa, toinen selkä menosuuntaan ja toinen naama menosuuntaan. No, mähän istuin selkä menosuuntaan ja oli oikeesti pelottavaa, ku ei nähny mihin menee. Toi kuva ei näytä kovin hyvin mitä tapahtuu, mut sivulta päin katottaessa toi "liuku" näyttää uulta. Ja se oli tosi jyrkkä, otti hitosti mahanpohjasta. Haha ja Theresa kerto mulle jälkikätee, et mun naamasta näki et olin kauhuissani. Oli siis pelottavaa mut kuitenki hauskaa samaa aikaa.

wheel of surfers paradise

ei oo lavastettu! me etittiin jotaki mut en muista enää mitä

 Toisena päivänä eli lauantaina mentiin kirjaimellisesti chillaa rannalle, sillä nukuttiin siel 2 tuntia. Sen takia missattiin australialaisen jalkapallon finaalipeli, jossa Sydney Swans oli mukana, mut oli nii rentoo vaa nukkuu. Mä en enää muista mitä muuta me tona päivänä tehtiin mut ei kai sitte mitää tärkeetä.

täs kuvas mun takapuoli näyttää über leveeltä mut sehän on
vaan tuulen ja ton hameen aiheuttama harhakuva;););)

siin viel random kuva rannalta

Sunnuntaina tehtiin retki Burleigh headsiin. Eipä siellä mitään muuta ihmeellistä ollu, ku national parkki. Pläjäytän tähän kuvia.

täs mä löysin simpukan

niinku näkyy, sää ei ollu paras mahollinen ja oli kylmää ja harmaata.
mut hei! sehän on niinku suomessa aina.

oltiin kauhuissamme

siel niit kivii on

hääkuvaukset käynnissä

luultiin tätä ekana ananakseks ja oltii nii innoissamme,
mut sit lähemmän tutkiskelun jälkeen selvis, ettei
se oo lähelläkään ananasta

nähtiin me myös villieläimiä. tää oli iha valtava lisko, joka
ei onneks hyökänny

ja tässä, saanen esitellä, meduusa.
ps. vesi missä noi jellyfishet ui, oli sinisintä mitä
oon ikinä nähny

ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, villikalkkuna!
se potki noita kuolleita lehtiä sillä vauhilla, ku
pelkäis maailman loppua millä hetkellä hyvänsä. napattiin molmmat
yks kuva ja juostiin äkkiä sen ohi jos se vaik hyökkäis.

tuolta me juostiin pakoon sitä villikalkkunaa

ainoo väriläiskä koko harmaassa pävässä
 (ellei sitä sinistä vettä lasketa=)

kuva bussipysäkiltä, jolta suunnattiin pacific fair -ostoskeskukseen

Toi ostoskeskus oli hienoin ostoskeskus mis oon ollu. Se näytti ulkoopäin iha linnalta tai vastaavalta, ja sisältä pieneltä kaupungilta. Mä en osaa oikeesti kuvailla tota mitenkää, koska se oli niin makee ja iso. Et jos jotakuta kiinnostaa, nii googlettakaa se.

Mut nyt lähen tapaamiseen ja sieltä suuntaan Darling harbourille Fiesta festivaaleille. Seuraavassa postauksessa paljastan mun uutisen, kerron miten toi salainen tapaaminen meni JA mikä on Fiesta festivaali.:)

Can-can-canberraaa

Juhuu mä oon taas kuvioissa mukana. Tai siis mun blogi on kuvioissa mukana. Tai siis mun kirjotusjaksaminen on kuvioissa mukana. Miten vaa. Mut nyt on nii paljon tapahtunu parin viikon sisällä, et jostaki on pakko alottaa, joten alotan jo moooonen viikon takasesta Canberran reissusta

Monta viikkoa sitten perjantaina oli babysittaus ilta, joten siitä ei oo mitään muuta kerrottavaa, ku se, et tapasin päivällä vahingossa sen hollantilaisen Iriksen hostperheen uuden aupairin! En siis tienny etukäteen, et se on se eikä sekää siis tietenkää tienny, et mä oon Iriksen kaveri. Ne ei ollu kyl koskaa tavannu, eli ei tunne toisiaan. Pitkä juttu, joten en jaksa selittää. Joka tapaukessa se oli hupaisaa.

Lauantaina kello oli soimassa 6.30 aamulla. Central stationilla mun piti olla _viimestään_ 7.45, koska Canberra-bussissa piti olla sisällä _viimestään_ 7.50. JA yllätysyllätys olin ajoissa!! Wohoo.
Matka vei muutaman tunnin. Perillä Canberrassa kukaan meistä ei tienny, mihin ihmeesee meijän pitäis lähtee kävelee, jotta löydettäis hostelli. Kysyttiin sit neuvoa ja hostelli oliki ihan melkee kulman takana!

En nyt todellakaan jaksa alkaa selittää kaikkee, mitä me tehtiin, joten pläjäytän tähän taas kasan kuvia tekstien kera.

Käytiin Australian war memorialissa, jonka
etuovelta aukeni tällänen näkymä goverment talolle.

Ne oli laittanu kaikken sodassa kuolleiden nimet seinälle.

Tää oli vaa nii hieno paikan päällä! Ei oo taulu. Ne oli jotai vahaa/
vastaavaa

Järkyttävää, ja mitä kahvin juonnista sitte seurasikaan??

Sitte käppäiltiin siel jossain..

ja nähtiin uus goverment talo ja outo lipunbidike. Se on toi ihme
hökötys tossa katolla.

Mentiin sinne sisälle ja löydettiin pinkki huone.

Democracy is..

Löydettiin puita täynnä kukkasia ja jäätiin niitä
kuvaamaan varmaan 20 minuutiks.:D 

 Käytiin myös kukkafestivaaleilla, Floriadessa. Oli sen eka viikonloppu ja kaikki kukat oli jo kuollu:D

Ostettii kukkafestareilta fairy flossit, suomalaisittain,
hattarat.

Myöhemmin nähtiin myös mustiajoutsenia.

Viimesenä iltana mentiin baariin syömään pizzaa  ja juomaan
 kaljaa, vaan koska makso yhteensä vaan 10 dollaria! Wohoo. Ja siel oli soundcheck
ja meille sanottii, et sen ajaks pitää lähtee mut siel me vaa istuttii
ja kuunneltii ku ne soitti ja laulo.

                                           
Takasin Sydneyyn tultiin sitte myyyöhään sunnuntai-iltana.