Nii munhan piti paljastaa se mun uutinen ja mitä koski se salainen tapaaminen. No siis. Keskiviikkona 26.9 olin lähössä keskustaan tapaamaan kaveria, ku mun hostisä halus jutella mun kans. Menin sitte alakertaan sen kanssa juttelee ja se mitä se halus sanoo, oli et ne heittää mut ulos. Ne halus katkasta meijän sopimuksen ja seuraavana päivänä, torstaina, mun piti pakata kaikki mun tavarat ennen ku lähin lentokentälle (menin siis sinne Surfers paradiseen). Syy oli niinki ihmeellinen, ku se etten pidä yhtään lapsista enkä erityisesti heidän pojistaan. Sanohan se senki, etten oo oikee sopeutunu niitten perheeseen, mitä mieltä itekin olen. Olin sitte vähä aikaa, että mitäs perkelettä mut eihä siin auttanu itkut markkinoilla. En kyl tosiaa yhtää oottanu mitää tollasta. Juttelin sit siin jonku aikaa sen isän kans ja lähin sinne keskustaa.
Seuraavana päivänä yritin stressaantuneena saada kaikkee mahtumaan mun matkalaukkuIHIN siinä kuitenkaa onnistumatta. Piti heittää joitaki vaatteita pois, mut ne oli lähinnä sellasia vanhoja rääsyjä, joita tuskin olisin ees enää käyttäny. Jätin tavarat huoneeseen ja lähin taksilla kohti lentokenttää.
Tiiätteki jo mitä siel Surfers paradisella tapahtu, joten siirrytään suoraan maanantaihin 1.10. Otin lentokentältä taksin "kotiin". Mulla oli avain mut en jotenki nähny asialliseks käyttää sitä, joten soitin ovikelloo. Isä avas oven ja ensimmäiseks se kysy, et oonko varannu hostellin ja mikä sen osote on. Pakattiin sitte mun roinat autoon ja lähettiin hostellille. Huomatkaa, et nyt jo entinen hostäiti ei tullu sanomaan mulle mitään. Viimeks juttelin sen kans ennen, ku mulle kerrottiin, et musta halutaan eroon. Köröteltiin mun hostellille sen isän kans eikä me ees juteltu mitää. Ainoo mitä se kysy oli, et millast oli Gold Coastilla.
Hostellille tultua se kanto mun laukut oven etee, sano 'goodbye, essi and good luck', ja lähti. Siinä mä olin sitte hostellin pihassa mun tavaroitten kanssa.
Sisälle päästyä huomasin, et toimisto on menny 10 minuuttia sitte kiinni. Seisoskelin siin "aulassa" vähän aikaa, kunnes joku tyttö tuli kysyy, et tulinko mä just ja tartteeks mun kirjautuu sisää. Se sit yritti ettii mulle työntekijää, mut 30min ettimisen ja odottelun jlk selvis, ettei koko rakennukses oo yhtää työntekijää enää. Sittehän me huomattiin toimiston ovessa numero, johon piti soittaa, jos oli asiaa toimistoon sen ollessa kiinni. Sieltä sitte vastas erittäin ystävällisen kuulonen mies kysyen, et miks hemmetis et soittanu aiemmin. Yritin sitte sönköttää, etten huomannu sitä lappua aikasemmin. Jotai se viel kyseli siin, ja sano et joku tulee 10min päästä sinne. No, oottelin sit viel 10min lisää, kunnes ilmeisesti tää sama mies tuli antaa mulle huoneen avaimen.
Ja vihdoin, 40 minuutin oottelun jälkee pääsin mun huoneeseen (tai kirjaimellisesti ei oo mun huone, jaan sen 3 muun tytön kanssa). Olin nii väsyny edellisen yön biletysten ja vaan muutaman tunnin yöunien jälkeen, et huoneeseen päästyä menin suoraan nukkumaan.
Seuraavat päivät yritin löytää uutta hostperhettä, mut ei onnistanu. Perheet ei vastannu ikinä takasin. Nii, se mun salainen tapaaminen oli yhen suomalaisen yksinhuoltaja äitin kanssa, joka etti aupairia. Se oli tosi mukava ja tapaamine suju mun mielestä ihan hyvin, mut mulle jäi sellanen tunne, ettei se mua ota. Hirveesti se kerto jostai tytöstä, joka on Brisbanessa nyt, et luulen et sen se valitsee.
Mutta siis. Nyt. I'm running out of money. Niimpä, aika perseestä. Pakko siis tulla maitojunalla takasin kotiin. Vaik sinne mun on tehny mieli tulla jo jonki aikaa. Ostin just melkee lentoliputki, mut sit se ei hyväksyny mun pankkikortin tietoja. Piti nimittäi käyttää luottokorttia, mut kokeilin pankkikorttia, koska täällä Ausseissa se menee luottokortista, mut ei toiminu. Olin eka innoissani, et jes, takasin kotiin, mut nyt musta alko tuntuu, et ehkä mä en sittenkää oo valmis lähteen täältä. Enkä mä ookaa. Mut no can do jos ei oo rahaa jäädä. Joten, mä sanon ens lauantaina iltapäivällä adjö Australia ja hello Suomi. Mut takas mä tuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti